Huusin, tarkoittaako se, että olen huono isä?

Mutta maailmanlaajuinen tuotemerkki ei kerro, mitä on tapahtunut, miten lapsesi on joutunut kärsimään, tai mitä on muutettava. Se voi johtaa piilotteluun, puolustautumiseen, toistuviin vakuutteluihin tai luopumiseen.

Vastuullisempi vastaus on tarkka.

Pidä kaksi totuutta yhtä aikaa

1. Yhdessä tapahtumassa ei voi tehdä yhteenvetoa kokonaisesta ihmisestä tai suhteesta.
2. Huutelu voi pelottaa tai saattaa lapsen häpeään, eikä sitä pidä jättää huomiotta.

Sinun ei tarvitse valita joko olen kauhea ja se ei ollut mitään.Rehellinen keskimmäinen on: Tein jotain haitallista, ja olen vastuussa korjaamisesta ja ennaltaehkäisystä.

American Academy of Pediatrics neuvoo aikuisia olemaan huutamatta, uhkailematta, loukkaamatta, nöyryyttämättä tai häpeämättä kurinalaisesti. Se suosittelee lähestymistapoja, jotka opettavat positiivisen vahvistuksen, rajoitusten, uudelleenohjauksen ja tulevien odotusten kautta. Lapsen käyttäytymisessä voi olla tarvetta oikaisuun, kun taas menetelmäsi vaatii myös korjausta.

Korvaa etiketti tilillä

Käytä neljää riviä:

• Mitä tarkalleen sanoin tai tein?
• Vaikutus: Mitä lapseni on voinut kokea?
• **Pattern: ** Oliko tämä eristettyä, toistuvaa vai laajenevaa?
• **Toiminta: ** Mitä korjausta ja ehkäisyä seuraavaksi tapahtuu?

Esimerkiksi:

Huusin ja kutsuin häntä laiskaksi. Se oli loukkaavaa, eikä se ollut hyväksyttävää. Pyydän anteeksi ilman tekosyitä, kysyn, miten se vaikutti häneen, ja soitan veljelleni, jotta hän voi kattaa huomisen noutopaikan, kun taas käsittelen ylikuormitusta, joka jatkuvasti laukaisee tämän.

Tuo lause ei suojele vastuuta, vaan sitä, ettei henkilöllisyyttä koskeva argumentti niele vastuuta.

Huomaa kaikki tai ei mitään -kuvio

Kaikki tai ei mitään -ajattelu on monimutkainen tilanne kahdessa kategoriassa: hyvä isä tai huono isä, menestys tai epäonnistuminen, ikuinen turvallisuus tai suhde pilalla. Se voi muuttaa yhden todisteen koko jutuksi.

Kysy:

• Käytänkö yhtä tapahtumaa määritelläkseni koko henkilön?
• Jätänkö huomiotta todisteet, jotka eivät sovi etikettiin?
• Mitä tarkempaa lausetta puolueeton tarkkailija käyttäisi?
• Mikä toiminta käy mahdolliseksi, kun käytän tuota lausetta?

Tämä on CBT:n inspiroima ajattelun tarkistus, ei CBT tai diagnoosi. Tasapainoinen lause ei pidä automaattisesti paikkaansa vain siksi, että se tuntuu kiltimmältä. Sen pitäisi sisältää vaikeat tosiasiat.

Arvioi vakavuutta rehellisesti

Ennen kuin haet rauhoittavia, tarkastele:

• sanat, joita käytit;
• onko kyseessä uhkaus tai halventava nimi;
• kuinka kauan tapahtuma kesti;
• tukkeuduitpa ovensuussa, seurasit lasta, heitit tai rikoit esineitä tai ajoit vaarallisesti;
• vaikuttiko lapsi pelokkaalta;
• se, kuinka usein vastaavia tapauksia tapahtuu;
• onko kyse alkoholista tai muista aineista;
• Huolestuitko, että sinusta voi tulla fyysinen.

Vastaus määrittää seuraavan tukitason. Kertakorotus, jota seuraa rehellinen korjaus, on eri asia kuin toistuva pelottelu. Älä käytä eroa kummankaan tapahtuman minimoimiseen.

Korjaa vuorovaikutusta

Kun voit puhua rauhallisesti:

1. Nimeä käyttäytymistä: Huusin ja kutsuin sinua laiskaksi.
2. Sano, että se oli väärin.
3. Tunnusta mahdollinen vaikutus kertomatta lapselle, miltä se tuntuu.
4. Kuuntele pyytämättä heiltä lohdutusta.
5. Kerro, minkä muutoksen aiot tehdä.
6. Seuraa eteenpäin.

Älä kysy, tiedät, että olen hyvä isä, eikö niin?Vie kysymys aikuiselle tukihenkilölle, yksityiselle pohdinnalle tai ammattilaiselle.Lapsityösi rooli ei ole puhdistaa omaatuntoasi.

Keskeytä seuraava tapaus aiemmin

Tunnista ensimmäinen signaali, ei vain räjähdys. Se voi olla tiukka leuka, ohjeiden toistaminen yhä nopeammin, tunne siitä, ettei sinua kunnioiteta, lapsen seuraaminen ympäri taloa tai ajatus: ”Minun täytyy voittaa tämä nyt.”

Valitse yksi varhainen toimenpide:

• käytetään ennalta sovittua taukolausetta;
• vähentää ohjeiden määrää;
• luovuttaminen toiselle turvalliselle aikuiselle
• siirtää keskustelu rauhallisempaan aikaan;
• puuttua nälkään, meluun, uupumukseen tai saapumisstressiin;
• Hae strukturoitua vanhemmuutta tai mielenterveystukea.

Kontekstilla on merkitystä, koska se auttaa suunnittelemaan ehkäisyä. Se ei tee lapsesta vastuullista reaktiossasi.

Mitä tutkimus kertoo toistuvasta ankarasta sanallisesta kurista?

Pitkittäistutkimuksessa seurattiin 976 kahden vanhemman lapsiperhettä ja havaittiin kaksijakoisia yhteyksiä: ankara sanallinen kuri ennusti käytösongelmien ja masennusoireiden lisääntyvän, kun taas nuorten käytös ennusti myös ankaran kurin lisääntyvän. Vanhempien lämpö ei poistanut näitä yhtymäkohtia. Tämä näyttö koskee karua sanallista kuria nuoruusaikana, eikä joka perheessä yksikään huudeta, eikä havainnointitutkimus voi todistaa jokaista yksittäistä lopputulosta. Se tukee toistuvaa huutamista vakavasti.

Kun vakuuttelu ei riitä

Jos lapsesi pelkää sinua, loukkaukset tai uhkaukset toistuvat, rikot omaisuutta tai estät ulospääsyt tai pelkäät fyysiseksi tulemista, tuot toisen turvallisen aikuisen ja etsit pätevää tukea nopeasti. Jos olet välittömässä vaarassa vahingoittaa itseäsi tai jotakuta muuta, käytä hätä- tai kriisipalveluita nyt.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Huudavatko kaikki vanhemmat joskus?

Monet vanhemmat raportoivat menettävänsä malttinsa, mutta yleisyys ei ratkaise, onko käytös turvallista tai tarvitseeko kuviosi tukea. Keskity siihen, mitä tapahtui, kuinka usein ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vahingoittiko yksi tapaus lastani pysyvästi?

Artikkelissa ei voi ennustaa yksittäistä lasten lopputulosta, eikä toistuvaa ankaraa kuria koskevaa tutkimusta pidä muuttaa varmuudeksi yhdestä tapahtumasta. Älä jahtaa varmuutta. Korjaa tapahtuma, tarkkaile lastasi, muuta mallia ja etsi apua, jos ahdistus tai pelko jatkuu.

Entä jos lapseni aiheutti riidan?

Lasten käyttäytyminen voi vaatia rajoja tai seurauksia. Se ei aiheuta aikuiselle huutamista. Omista osasi ensin, ja sitten puhuttele lapsien käyttäytymistä rauhallisesti ja erikseen.

Pitäisikö kertoa lapselle, että tunnen itseni huonoksi isäksi?

Se kehottaa lasta rauhoittamaan sinut, kertomaan, mitä teit, että se oli väärin ja mitä tulet muuttamaan. Käsittele identiteettipelkoa toisen aikuisen kanssa.

Mistä tiedän, onko tämä kaava?

Seuraa tapahtumia rehellisesti useiden viikkojen ajan: laukaisin, sanat ja teot, lasten reagointi, toipuminen ja sitä edeltävät tapahtumat. Älä odota täydellistä määrittelyä, jos on uhkia, pelkoa tai kiihtymistä, vaan etsi apua nyt.